20.7.2017

Toy Story 3 - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Andy on kasvanut 18-vuotiaaksi ja hän on lähdössä yliopistoon opiskelemaan. Opiskelemaan lähtiessään Andyn pitäisi päättää, mitä hän tekisi kaikilla vanhoilla leluillaan, joilla ei ole leikkinyt useaan vuoteen. Lelut ovat tietenkin surullisia siitä, ettei heillä ole leikitty aikoihin, ja he odottavat kauhulla, mitä tulevaisuus tuo heille tullessaan! Roskina kaatopaikalle joutuminen olisi kamalaa, mutta ullakolla säilöttynä oleminen ei sekään kuulosta houkuttelevalta vaihtoehdolta. Andy alkaa lopulta äitinsä painostuksesta lajitella tavaroitaan. Hän suunnittelee ottavansa Woodyn mukaan yliopistolle, mutta jättävänsä kaikki muut lelut ullakolle. Andyn poistuessa paikalta pojan äiti luulee ullakolle menevää jätesäkkiä roskaksi, ja vie sen tien viereen roska-auton poimittavaksi. Woody ryntää vapauttamaan ystäviään, mutta muut lelut ovat päässeet pinteestä jo itse. Lelut eivät usko Woodyn sanoja, että Andy on tarkoittanut viedä heidät säilöön ullakolle, ja he päättävät mennä autossa olevaan pahvilaatikkoon, jossa olevat tavarat lahjoitetaan Päivänpaiste-päiväkodille. Andyn äiti tulee paikalle ja Woodyn ei auta muu kuin mennä samaan laatikkoon piiloon muiden lelujen kanssa. 

Andyn äiti vie laatikon päiväkotiin, ja ihmisten poistuessa paikalta lelut purkautuvat laatikosta ulos. Päiväkodin vanhat lelut ryntäävät Andyn leluja vastaan, ja pehmoinen Tuhti-karhu tulee esittelemään Päivänpaisteen tiloja tulokkaille. Tuhti kertoo, miten päiväkotiin saapuu aina vaan uusia lapsia, eikä leluja siis koskaan hylättäisi aikuiseksi kasvamisen myötä. Päivänpaiste tuntuu paratiisilta monen Andyn lelun mielestä, mutta Woody ei syty ideasta. Hänen mielestään he kaikki kuuluvat Andyn luo, ja Andyn pitäisi saada päättää, mitä tekee leluillaan. Päiväkodin vanhojen lelujen poistuessa toisen päiväkotiryhmän puolelle Woody päättää lähteä päiväkodista ja hän yrittää taivutella toisia leluja lähtemään kanssaan, mutta turhaan. Muut jäävät hieman surumielisinä katsomaan Woodyn uskaliasta pakomatkaa.

Woody pakenee Päivänpaisteesta vessan avonaisen ikkunan kautta katolle. Katolta cowboy löytää sinne tuulen mukana kantautuneen leijan, jonka avulla pääsee päiväkodin kolmimetristen aitojen yli. Tuulenpuuska tempaisee Woodyn leijoineen yllättäen mukaansa, ja sen seurauksena Woody päätyy puuhun narustaan roikkumaan. Siitä Woodyn löytää pieni tyttö, Bonnie, joka ottaa cowboyn omaan reppuunsa ja vie kotiinsa. Kotonaan Bonnie leikkii Woodyn kanssa, ja Woody saa pitkästä aikaa tuntea, miten ihanalta leikkiminen tuntuu. Andy on kuitenkin yhä Woodyn mielessä, ja Bonnien nukahdettua yöunilleen lelu päättää lähteä Andyn luo. Bonnien lelut kuulevat kuitenkin Woodyn karanneen Päivänpaisteesta, ja he kertovat, että Tuhti-nalle johtaa päiväkotia sen julmana yksinvaltiaana, eikä leluilla ole siellä hyvät oltavat. Niinpä Woody päättääkin karata Bonnien luota Päivänpaisteeseen pelastamaan omia leluystäviään. 

Sillä välin Päivänpaisteessa Andyn lelut ovat huomanneet, ettei päiväkoti olekaan niin ihana paikka kuin mitä he luulivat. Tulokkaina lelut joutuivat pienten lasten ryhmään, jossa lapset eivät osaa leikkiä leluilla kunnolla, vaan syövät, hakkaavat ja retuuttavat niitä ihan miten sattuu. Buzz lähtee pyytämään Tuhdilta lupaa siirtyä isompien lasten ryhmän puolelle, mutta Tuhti ei tähän suostu. Buzzilta laitetaan päälle alkuperäiset tehdasasetukset, ja Tuhdin käskyä noudattaen hän vangitsee entiset ystävänsä lelukoriselleihin. Woodyn saapuessa myöhemmin paikalle muut Andyn lelut Buzzia lukuunottamatta iloitsevat kovasti hänen saapumisestaan, ja ovat nyt valmiita lähtemään cowboyn mukana Andyn luo. Woodyn johdolla lelut suunnittelevat uhkarohkean suunnitelman päiväkodista ulospääsemiseksi, ja suunnitelma pannaan toteen seuraavana yönä. 

Lelujen pakosuunnitelma sujuu kuin rasvattu. Buzz saadaan takaisin heidän puolelle lelun asetukset nollaamalla, joskin Buzz käynnistyy uudelleen espanjankielisenä. Lelut pääsevät aitojen ulkopuolelle roskalaatikon viereen, mutta siellä karkureita odottaa Tuhti-nalle kätyreidensä kanssa. Sanailua käydään puolin ja toisin, mutta lopulta Tuhdin luotetuin apuri Iso vauva heittää Tuhdin roskalaatikon sisälle murskaten näin nallen yksinvallan. Andyn lelut ovat pakenemassa, mutta silloin Tuhti tarttuu Woodyn jalkaan, ja Woody joutuu myös roskalaatikon sisään. Muut Andyn lelut yrittävät pelastaa Woodyn, mutta turhaan, sillä paikalle saapuu silloin roska-auto, ja kaikki joutuvat sen sisälle! Rikkinäisen television osuessa Buzzin päähän avaruusrangeri palaa entiselleen. Lelut kipataan kaatopaikalle, jossa he joutuvat saman tien roskienkäsittelylinjalle. Woody pelastaa Tuhdin silppurilta, mutta silppurin jälkeen leluja ja roskia odottaa roskien polttopiste. Tuhti pääsee Woodyn ja Buzzin avulla hätäpysäytyspainikkeen luokse, mutta nalle ei paina sitä, vaan jättää Andyn lelut kuolemaan tuleen! 

Andyn lelut alistuvat kohtaloonsa ja valmistautuvat ottamaan kuolon vastaan poltettuina. Silloin nostokoura laskeutuu koko lelujoukon ympärille nostaen lelut pois hengenvaarasta. Ohjaamoon ovat päässeet kolmisilmäiset vihreät alienit, jotka ovat pelastaneet päivän! Nyt leluilla on hirveä kiire takaisin Andyn luokse, sillä Andy on muuttamassa saman päivän aikana yliopistolle. Kiirehtiessään kotiin lelut eivät näe Tuhti-nallen kohtaloa: Tuhti on joutunut roska-auton eturitilän keulakoristeeksi. Andyn luona lelut piiloutuvat laatikkoon, jonka on tarkoitus mennä ullakolle. Woody kuitenkin kirjoittaa laatikon kanteen muka Andyn äidin kirjoittaman lapun, jossa lukee, että laatikon sisältö olisi hyvä lahjoittaa Bonnie-tytölle. Woody hyppää itsekin laatikon sisään. Andy toteuttaa lapussa olleen toiveen ja vie lelulaatikon sisällön Bonnielle. Andy esittelee kaikki lelut yksitellen tytölle, kunnes huomaa laatikon sisällä olevan Woodyn. Andy ei meinaisi ensin luovuttaa cowboyta eteenpäin, mutta lopulta hän heltyy. Andy leikkii Bonnien kanssa leluilla vielä viimeisen kerran ennen yliopistoon lähtöä, ja Andyn kurvatessa pois pihasta lelut jäävät haikeina katsomaan entisen omistajansa perään. Kaikki kuitenkin tietävät, että näin on paras. Lopputekstien aikana nähdään, että näin todellakin on: Andyn leluilla on todella mahtavat leikit Bonnien luona. Päivänpaisteen päiväkodissa elo on myös auvoisaa Tuhdin poistuttua kuvioista, ja positiivisempaa linjaa eteenpäin Päivänpaisteessa vievät Barbie ja Ken. Siispä loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Toy Story 3 on jatko-osa Pixarin ensimmäiselle ja kolmannelle elokuvalle, Toy Storylle ja Toy Story 2:lle. Toy Story 3 on Pixarin 11. klassikko, ja aikaa leluelämää-sarjan toisen ja kolmannen osan ilmestymisen välillä kului 11 vuotta. Toy Story 3:n alkuvaiheet ovat mielenkiintoisia, sillä alunperin elokuvaa ei alkanutkaan suunnittelemaan Pixarin animaatiostudio! Pixarin ja Disneyn alkuperäisen sopimuksen mukaan Disney omisti Pixarin elokuvien hahmot Pixarin seitsemästä ensimmäisestä elokuvasta, ja tämä antoi Disneylle oikeudet tehdä uusia elokuvia, joissa tutut hahmot jo esiintyisivät. Disney osti Pixarin vuonna 2006, mutta sitä ennen vuonna 2004 Toy Story 3 suunniteltiin jo Disneyn silloisen toimitusjohtajan Michael Eisnerin toimesta. Disneyn sisälle oltiin perustettu uusi studio nimeltä Circle 7 Animation, jonka tarkoituksena oli toteuttaa animaatioita juurikin Disneyn omistamista Pixar-hahmoista. Circle 7 Animationille annettiin työstettäväksi useampikin animaatio, joihin kuuluivat juuri Toy Story 3, mutta myös Monsterit Oy 2 ja Nemoa etsimässä 2. Circle 7 Animation ei kerennyt julkaista yhtäkään elokuvaa ennen kuin Disney oli ostanut Pixarin itselleen ja Circle 7 Animation lakkautettiin. Studion työstämät jatko-osat siirrettiin Pixarin puolelle, minne ne oikeutetusti kuuluivatkin.

Pixarin työntekijät aloittivat Toy Story 3:n käsikirjoituksen alusta, eivätkä he edes lukeneet Circle 7 Animationin käsikirjoitusta välttyäkseen juonen vaikutuksilta – Pixarin väki halusi elokuvasta oman näköisensä. Circle 7 Animationin suunnittelemassa jatko-osassa juoni olisi kulkenut siten, että Buzz Lightyear olisi lakannut toimimasta, ja hänet olisi lähetetty Taiwaniin korjattavaksi. Muut Andyn lelut olisivat saaneet selville, että kokonainen erä Buzz Lightyear –leluja olisi pyydetty palautettavaksi niiden vikojen takia, ja lelut olisivat seuranneet Buzzia Taiwaniin pelastaakseen tämän mahdollisilta tuhoamiselta. Pixarin väki teki omanlaisensa käsikirjoituksen olettaen, että Toy Story 3 tulisi olemaan viimeinen Toy Story –sarjan elokuva. Toisin kuitenkin kävi, sillä elokuva menestyi niin loistavasti! Toy Story 3 julkaistiin vuonna 2010, ja se tienasi enemmän rahaa kuin edelliset Toy Storyt yhteensä. Toy Story 3:sta tuli hetkeksi eniten tuottanein animaatioelokuva ikinä, kunnes sen ohitti vuonna 2014 Frozen ja vuonna 2015 Minionit. Toy Story 3 on kuitenkin taloudellisesti menestynein elokuva vuodelta 2010. Vuoden 2011 Oscar-gaalassa elokuva sai ehdokkuuden parhaasta elokuvasta tehden Toy Story 3:sta kolmannen animaatioelokuvan, joka on kyseiseen ehdokkuuteen yltänyt. Ensimmäiset kaksi olivat Kaunotar ja Hirviö sekä UP. Toy Story 3 sai lisäksi Oscar-ehdokkuudet parhaasta käsikirjoituksesta ja parhaista äänitehosteista, ja elokuva voitti Oscar-pystin parhaasta animaatioelokuvasta ja parhaasta laulusta We Belong Together. Menestymisen myötä Toy Story 3:n tarinaa jatkettiin kolmella lyhytelokuvalla (Havaijilainen loma (2011), Pikku-Buzz (2011), Partysaurus Rex (2012)), kahdella televisioon tehdyllä spesiaalijaksolla (Toy Story of Terror (2013), Toy Story That Time Forgot (2014)) sekä pitkällä elokuvalla Toy Story 4, jonka pitäisi ilmestyä vuonna 2019. Neljännessä elokuvassa lelut yrittävät ilmeisesti etsiä Woodyn rakasta Bo Peeppiä, joka oli ennen kolmatta elokuvaa annettu eteenpäin Andyn perheestä. 


Toy Story 3:ssa nähdään samat tutut hahmot kuin edellisissäkin Toy Storyissa. Teemat, joiden ympärillä hahmot pyörivät, ovat myös samanlaisia kuin edellisissä osissa. Tässäkin elokuvassa lelut pohtivat hylkäämistä, joka tällä kertaa tapahtuu sen takia, että Andy on kasvanut täysikäiseksi. Aikuisen elämään lelut ja leikkiminen eivät enää kuulu. Iän myötä Andy on heittänyt lelujaan menemään, ja näin on käynyt muun muassa Bo Peepille. Tärkeimpiä lelujaan Andy säilyttää kuitenkin yhä huoneessaan. Leluista tärkein on Woody, joka toimii yhä lelujen johtajana ja tsemppaajana. Cowboy pitää Andyn puolia muiden lelujen epäilyksiä vastaan, ja Woodyn mielestä lelujen tehtävänä on toimia Andyn tukena hänen elämänsä mullistuksissa. Jessie pelkää kovasti hylätyksi tulemista; onhan hänet hylätty jo aikaisemmin ja hän tietää, miten pahalta se tuntuu. Jessie on päässyt hyvin sisään Andyn lelujen jengiin, ja onkin hassua ajatella, että hän tuli mukaan vasta edellisessä Toy Storyssa. Jessie on rauhoittunut paljon toisesta elokuvasta, mikä on mielestäni hyvä asia. Rauhallisempi Jessie on sympaattisempi kuin Toy Story 2:n yli-innokas Jessie. Toy Story 3:n aikana Jessien ja Buzzin välillä nähdään kivaa sutinaa. Buzz Lightyear kokee elokuvan aikana monta muutosta, kun hänen asetuksiaan muutellaan. Tehdasasetusten palauttaminen saa Buzzin muuttumaan samanlaiseksi totiseksi avaruusrangeriksi, millainen hän oli ensimmäisessä Toy Storyssa. Muiden Andyn lelujen ”ei kai taas”-reaktioita Buzzia kohtaan on hauska seurata. Elokuvan aikana Buzz nähdään myös espanjankielisen ohjelman pauloissa, ja ohjelma vaikuttaa Buzzin kielen lisäksi tämän eleisiin ja mielentilaan. Espanjalaistunutta Buzzia voi katsoa vain hymyssä suin. Buzzin lisäksi hauskoja muodonmuutoksia kokee herra Perunapää, jonka kehonosat nähdään perunan ohella kiinni tortillossa ja kurkussa. 


Toy Story 3 esittelee meille ison liudan uusia leluja lelumaailmaan. Paras uusista hahmoista on ehdottomasti Ken. Ken yrittää olla kova, ja hän yrittää vakuuttaa muille Päivänpaisteen leluille olevansa poikien lelu, mutta Ken ei pääse karkuun feminiinistä puoltaan. Ken asuu Barbie-talossa ja hän tykkää vaatteista. Ken rakastuu Andyn siskon Barbieen, ja parin välillä kuullaan ihanan vaaleanpunaisia repliikkien vaihtoa. Päivänpaisteen lelujen johdossa nähdään pinkki, halittava ja mansikalta tuoksuva Tuhti-nalle. Lempeä ja vanha Tuhti ottaa Andyn lelut ilomielin vastaan päiväkotiin, ja sulkee heidät heti karvaiseen syleilyynsä. Voiko päiväkodissa todella olla näin hyvät olot...? Tuhti on mielestäni hienosti, ellei jopa täydellisesti luotu hahmo. Uusia hahmoja elokuvassa ovat myös nuori Bonnie-tyttö ja hänen omistamansa lelut herra Piikkis, Triksi-dinosaurus, Leinikki-yksisarvinen, Maija-nukke ja Virnu-pelle. Päivänpaisteessa nähdään taas uusina hahmoina Kenin ja Tuhdin lisäksi muun muassa Turski-mustekala, Jysky-kivimonsteri, Sätky-voimakärpänen ja Konkari-leikkipuhelin. 


Toy Story 3:n musiikin on säveltänyt Randy Newman, joka on edellisten Toy Storyjen ohella säveltänyt musiikit kolmeen aikaisempaan Pixarin elokuvaan. Toy Story 3:ssa kuullaan useampikin laulu. Elokuvan alussa kuullaan pätkä tutusta laulusta On sulla ystävä, joka loppuu dramaattisesti kohtaan ”Jos vuodet aika vei, tää ystävyys kuole ei....”. Minulle tulee aina kylmät väreet laulun loppuessa hiljalleen hiljaisuuteen. Elokuvan lopputekstien aikana samasta laulusta kuullaan hauska espanjalaistyylinen versio, jonka esittää yhtye The Gipsy Kings. Lopputekstien aikana kuullaan myös Oscarin voittanut laulu We Belong Together, josta erottaa selvästi Toy Storymaiset vivahteet. Itse olisin kuitenkin antanut Oscarin mieluummin The Gipsy Kingien laululle. Elokuvan aikana kuullaan lyhyitä otteita myös muiden säveltämistä kappaleista, kuten esimerkiksi Chicin Le Freakista ja Gary Wrightin Dream Weaverista. 

Toy Story 3 on hyvin tunteellinen elokuva, ja varsinkin elokuvan loppu saa minut aina herkistymään kyyneliin. Kyynelten ohella Toy Story 3:ssa on pari hyvin jännittävää kohtaa. Lelujen karatessa yöllä Päivänpaisteesta heidän pitää ensin eliminoida vahtia pitävä apina. Lautasia soittava apina on raivohullu punaisine silmineen ja äkkinäisine liikkeineen, ja minä jännitän aina kovasti Woodyn puolesta: saako hän apinan hiljennettyä vai ei? Toinen pelottava kohta paossa koetaan päiväkodin pihalla kiikkujen luona. Lelut ovat juuri hiipimässä kiikkujen ali, kun huomaavat kiikussa istuvat Ison vauvan. Kohtauksessa on mukana kauhuelementtejä: vauva kääntää päätään 180 astetta taaksepäin ja astelee pelottavasti kohti lelujen piilopaikkaa. Isolta vauvalta puuttuu lisäksi vaatteet ja toinen silmä on jumittinut kiinni, joten hahmo ei todellakaan ole mikään suloinen vauvanukke. Hyi! Onneksi jännityksen ja itkun lisäksi elokuvassa saa nauraa monta kertaa, muun muassa herra Perunapään muodonmuutoksille, espanjalaistuneelle Buzzille ja Kenin vaate-esittelylle. 

Toy Story 3 sisältää paljon ”easter eggejä”. A113 nähdään tutusti Andyn äidin auton rekisterikilvessä, niinkuin nähtiin jo ensimmäisessä Toy Storyssa. Pizza Planeetan auto nähdään Virnu-pellen muistellessa hänen, Ison vauvan ja Tuhdin yhteistä menneisyyttä. Sama auto nähdään myös Andyn kalenterissa. Päivänpaiste-päiväkodissa nähdään puinen Salama McQueen Autoista, Nemoa etsimässä –elokuvan herra Rauskun näköinen lelu, Monsterit Oy:n Buun näköinen lapsi ja seinällä kirjoitus ATTA, joka viittaa Ötökän elämän muurahaishahmoon. Toy Storyn pahis Sid nähdään aikuiseksi kasvaneena roska-auton kuskina, ja Toy Story 2:n pahis keisari Zurg saapuu lopussa Päivänpaisteeseen. Buzz Lightyearin patterit ovat yhtiön BnL tekemiä, ja BnL-yhtiö on tärkessä roolissa WALL-E-elokuvassa. Bonnien lelujen joukossa nähdään Totoro-pehmolelu, joka on hypännyt elokuvaan Studio Ghiblin elokuvasta Naapurini Totoro. Andyn huoneen seinällä nähdään juliste Finn McMissilestä, joka viittaa seuraavaan Pixarin elokuvaan, Autot 2:een. 

Toy Story 3 on mielestäni paras Toy Story –sarjan elokuvista. Animaatio on kehittynyt huimasti edellisiin Toy Storyihin verrattuna, mutta se ei ole yhtä häikäisevää kuin Pixarin edellisten elokuvien UPin ja WALL-En animaatiot. Tämä johtuu varmasti siitä, että Toy Storyssa ei nähdä henkeäsalpaavia maisemia, vaan tapahtumat koetaan melko arkisessa ympäristössä lelujen tasolla. Toy Story 3 on hauska mutta koskettava elokuva, sen uudet hahmot ovat onnistuneita ja vanhoihin hahmoihin tuodaan enemmän muovia perusteiden ympärille. Elokuvan juoni pitää katsojan tiukasti otteessaan, ja nostalgiaväreitä tuttujen hahmojen parissa ei voi olla tuntematta. Toy Story 3 olisi ollut täydellinen lopetus Toy Story –elokuvasarjalle, mutta odotan silti parin vuoden päästä ilmestyvää Toy Story 4:sta innolla. Ennen sen ilmestymistä on vielä hyvin aikaa katsella koko tähän astinen Toy Story –trilogia monta kertaa läpi! 

”Sehän on Barbie-nukke, Ken. Niitähän nyt on miljoonia!”
”Vaan ei ole minulle.”
- Tuhti-nalle ja Ken


Awwwww!!!

(Ja se pitää mainita, että lastentarhanopettajana katson kauhulla, miten lapset käsittelevät leluja Toukkien ryhmässä! Kyllähän päiväkodissa lapsille nyt opetetaan lelujen käyttöä, eikä minun ryhmässäni kyllä saisi maalata minkään lelun hiuksilla tauluja, tai piirtää leluihin kuvioita kynillä! Pöh!)

12.7.2017

UP - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Nuori Carl Fredrickson katsoo elokuvateatterissa dokumenttia ihailemastaan tutkimusmatkailijasta, Charles Muntzista. Dokumentissa kerrotaan, kuinka Muntz löysi Paratiisiputoukselta ”Seikkailun henki”-ilmalaivallaan suurikokoisen linnun luurangon. Tällaista lintulajia ei ole nähty ennen. Tutkijat kuitenkin uskovat Muntzin väärentäneen luurangon, ja niin Muntz lähtee takaisin Paratiisiputoukselle nappaamaan elossa olevan linnun todistaakseen muille olevansa oikeassa. Sankarinsa Muntz mielessään Carl lähtee ulos elokuvateatterista leikkien olevansa itsekin tutkimusmatkailija. Aution talon ohi kulkiessaan Carl kuulee talosta leikkimisen ääniä, ja Carl hipsii talon sisälle. Talossa hän kohtaa Ellien, joka on vähintään yhtä intohimoinen Muntzin ihailija kuin Carlkin. Ellie kertoo omasta haaveestaan siirtää ”seikkailijoiden kerhon talon” Paratiisiputouksen jyrkänteelle. Carl ja Ellie tutustuvat, rakastuvat, menevät naimisiin keskenään ja ostavat itselleen asunnoksi vanhan kerhotalonsa. He haaveilevat yhdessä lapsesta, mutta tämä haave ei toteudu. Niinpä he alkavat haaveilla Paratiisiputoukselle matkustamisesta ja säästävät aina tilanteen tullen rahaa matkaan. Aika kuitenkin kuluu, ja lopulta eläkkeellä ollessaan Carl tajuaa, ettei hän ole vienyt Ellietä Paratiisiputoukselle, vaikka niin aikoinaan lapsena hänelle lupasi. Carl päättää ostaa vihdoin heille matkan ulkomaille, mutta silloin Ellie sairastuu vakavasti ja kuolee. Carl jää yksin asumaan vanhaan ”kerhotaloon”. 

Ajat muuttuvat ja Carlin talon ympärille rakennetaan joukoittain pilvenpiirtäjiä. Carl ei suostu myymään taloaan, vaan pitää siitä jääräpäisesti kiinni. Talo muistuttaa häntä Elliestä, ja mies puheleekin välillä talolle kuin puhuisi Ellielle. Eräänä päivänä työmaatraktori peruuttaa vahingossa Carlin tärkeän postilaatikon nurin, ja tästä tuohtuneena Carl huitaisee työmiestä naamaan. Rakennusfirma haastaa Carlin oikeuteen, ja hänet tuomitaan pahoinpitelystä muuttamaan vanhainkotiin. Carl ei kuitenkaan halua luopua talostaan, ja niin hän ikänsä ilmapalloja eläintarhassa myyneenä keksii nerokkaan idean, jonka parissa ahertaa koko yön. Aamulla vanhainkodin henkilökunnan tullessa hakemaan Carlia Carl päästää tuhansittain talon savupiippuun kiinnitettyjä ilmapalloja ilmaan, ja pallojen avulla koko talo kohoaa ilmaan Carl mukanaan! Carl ohjaa ilmapalloilla lentävän talonsa kauas kaupungista, ja hänen ohittamiensa kaupunkilaisten ilmeet ovat hämmästystä täynnä. Carlin määränpäänä on mikäpä muu kuin Paratiisiputous. 

Kesken rauhallisen ilmalennon Carl kuulee hämmästyksekseen talonsa ovelta koputuksen! Carl avaa oven ja näkee kuistilla Rasmus-nimisen partiolaisen! Rasmus on aiemmin yrittänyt tulla auttamaan Carlia ansaitakseen viimeisen tarvitsemansa partiomerkin ylemmän partiolaistason saavuttamiseen, mutta tuolloin Carl ajoi Rasmuksen tiehensä huijaamalla häntä etsimään miestä muka häiritsevää Tirppa-lintua. Nyt Rasmus on tullut takaisin kertoakseen, ettei Tirppaa löydy (tai löytyi, mutta se muistutti suurikokoista hiirtä...), ja poikarukka on päässytkin ilmalennolle. Carl päättää kääntyä takaisin viedäkseen Rasmuksen takaisin kotiin, mutta samassa ukkosmyrsky saartaa ilmassa ajelehtivan talon heittelehtien sitä ympäri ämpäri ja sekoittaen koko asunnon sisustuksen. Carl pyörtyy, mutta urhea Rasmus ohjaa talon navigaattorinsa avulla Etelä-Amerikkaan! Carlin virotessa hänen hämmästyksensä on suuri, kun ikkunasta näkyy Paratiisiputous! Valitettavasti Rasmus parkkeerasi talon väärälle puolelle tasalakista pöytävuorta, ja Carl haluaa viedä talon juuri siihen paikkaan, jossa Ellie kuvitteli sen olevan lapsena. Myrsky on puhkaissut monta taloa kannattelevaa ilmapalloa, eikä lentäminen sillä enää onnistu. Niinpä Carlin ja Rasmuksen ei auta muu kuin lähteä vetämään leijuvaa taloa perässään sen seinään kiinnitetyn kasteluletkun avulla. 

Viidakossa Carl ja Rasmus kohtaavat ihmistä suuremman linnun, jota Rasmus luulee Carlia härnänneeksi Tirpaksi. Lintu tykkää Rasmuksen suklaasta, ja se lähteekin seuraamaan kaksikkoa Carlin vastalauseista huolimatta. Rasmus nimeää linnun Tirppa-Keviniksi, mutta myöhemmin selviää linnun olevan naaras. Kolmikko tallustelee viidakosta kivitasangolla, jossa he kohtaavat kultaisennoutajan Dogin, joka osaa puhua kaulapantansa avulla! Hieman hömelö Dogi yrittää napata Kevinin ja viedä sen isännälleen, mutta Kevin ei alistu helpolla vangiksi. Yllättäen vangiksi joutuu kuitenkin Carl ja Rasmus, kun paikalle saapuu kolme puhuvaa koiraa lisää. Koirat kutsuvat parivaljakkoa tunkeilijoiksi, ja johdattavat heidät isäntänsä luo Dogin kyyristellessä perässä ja Kevinin piilotellessa leijuvan talon katolla. Koirien isännäksi paljastuu tutkimusmatkailija Charles Muntz, Carlin lapsuuden sankari! Muntz kutsuu Carlin ja Rasmuksen syömään ilmalaivaansa koirien valmistamaa ruokaa, ja aluksi vierailu sujuu mukavissa merkeissä. Tunnelma muuttuu kuitenkin pian uhkaavaksi, kun Carlille selviää, että Muntz etsii yhä elävää lintua todistaakseen sillä puhuneensa totta – ja Muntzin etsimä lintu on Kevin! Muntz kertoo myös tappaneensa tunkeilijoita, jotka ovat erehtyneet tulemaan hänen Paratiisiputoukselleen. Samassa Muntz näkee Kevinin Carlin talon päällä, ja Carlin ja Rasmuksen on pakko paeta nopeasti paikalta! Kevinin selässä matkaamalla puolta loikanneen Dogin reittineuvoja noudattaen he pääsevät heitä takaa-ajavien koirien ulottumattomiin. 

Nyt Rasmus ja Carl päättävät viedä Kevinin takaisin omaan kotiinsa, jossa linnun poikaset odottavat kovasti emoaan ruokkimaan heitä. Muntz on kuitenkin jäljittänyt sankareita Dogin kaulapannassa olevan jäljittimen avulla, ja ”Seikkailun henki”-ilmalaivastaan käsin Muntz nappaa Kevinin ja sytyttää Carlin talon tuleen. Carl säikähtää kovasti talonsa kohtaloa, ja sammutettuaan tulen hän raivoaa niin Rasmukselle kuin Dogillekin. Tämän jälkeen Carl sulkeutuu kotinsa sisään ja koittaa järjestellä huonekaluja entisille paikoilleen, mutta talo ei tunnu enää samalta kuin Ellien kanssa. Carl alkaa selailla Ellien vanhaa ”The Adventure Book”-skräppäyskirjaa, ja huomaa, että Ellie on täyttänyt kirjaa eteenpäin sivuille, joille piti tulla kuvia heidän Paratiisiputouksen seikkailustaan. Ellie on kuitenkin tallentanut kirjaan kuvia hänestä ja Carlista heidän yhteisen elämänsä varrelta, ja kirjan loppuun Ellie on kirjoittanut viestin, jossa hän kiittää Carlia heidän yhteisestä seikkailustaan ja kehottaa Carlia kokemaan uusia seikkailuja. Ellien kehotuksesta terästäytyneenä Carl pomppaa ylös nojatuolistaan nähdäkseen vain, kuinka Rasmus kiitää ilmalaivan perään parin ilmapallon ja lehtipuhaltimen avulla. Carl päättää lähteä pelastamaan niin Rasmusta kuin Keviniä, ja hän tyhjentää rakkaan talonsa kaikista huonekaluista, jotta talosta tulee niin kevyt, että se pystyy taas lentämään. Lähtiessään lentoon kuistin alta Carlin mukaan tassuttelee Dogi, jonka Carl ottaa avosylin vastaan ryhtyen näin kultaisennoutajan uudeksi isännäksi. 

Sillä välin Rasmus on päässyt ”Seikkailun henkeen”, mutta Muntz on huomannut pojan ja on juuri heittämässä partiolaista yli laidan. Carl tulee talon kanssa apuun pelastaen Rasmuksen nipin napin. Sen jälkeen Carl lähtee Dogin kanssa ilmalaivan sisälle jättäen Rasmuksen vahtimaan taloa. Kevin löytyykin pian, mutta linnun vapauttaminen ei suju kommelluksitta. Carl kohtaa Muntzin, ja he taistelevat keskenään miekoin ja kävelykepein. Rasmus kohtaa ilmassa lentokoneita, jotka yrittävät tulittaa Rasmuksen ja talon tuusan nuuskaksi. Dogi kohtaa muut koirat, ja tulee voittaneeksi niiden johtajan – ja täten Dogista tulee uusi alfa. Dogi, Carl, Kevin ja Muntz päätyvät lopulta ilmalaivan katolle, jonne Rasmuskin lentää talolla. Katolla käydään viimeinen taistelu, joka päättyy siten, että sankarimme pelastautuvat ilmalaivaan, Charles Muntz tippuu alas kuolemaansa ja Carlin talo leijuu hitaasti alas Paratiisiputoukselle – itse asiassa juuri siihen kohtaan, jossa Ellie alunperin talon suunnittelikin olevan! Kevin viedään kotiin omien poikastensa luo, ja Carl, Rasmus ja Dogi (sekä muut koirat) lentävät ilmalaivalla takaisin omaan kotiinsa. Rasmus saa itselleen merkin vanhuksen auttamisesta, mutta tärkeämpi merkki Rasmukselle on Carlin antama Ellie-merkki. Niin Rasmuksen kuin Carlin elämä muuttuu: Carl menee vanhainkotiin ja hän ja Rasmus alkavat nähdä toisiaan vapaa-ajalla – ja Dogi adoptoidaan Rasmuksen kotiin. 

UP, suomalaiselta lisänimeltään ”kohti korkeuksia”, on Pixarin kymmenes klassikko. Ensi-iltansa elokuva näki vuonna 2009, ja se on tähän päivään mennessä Pixarin elokuvista se kaikkein lyhyimmän nimen omaava elokuva. UP menestyi hyvin teattereissa, ja siitä tulikin maailmanlaajuisesti kuudenneksi tienannein elokuva vuonna 2009. UP voitti vuoden 2010 Oscar-gaalassa kaksi palkintoa: parhaan animaatioelokuvan palkinnon ja parhaan musiikin palkinnon. UP oli myös ehdolla parhaan elokuvan palkinnon saajaksi, ja itse asiassa se on toinen animaatioelokuva ikinä, joka on kyseiseen Oscar-kategoriaan huolittu! Ensimmäinen paras elokuva –ehdokkuuden saanut animaatio oli Disneyn Kaunotar ja Hirviö. UP:in tarinaan lisäulottuvuuden tuo vuonna 2009 tehty lyhytanimaatio Dogin salainen tehtävä, joka kertoo Dogin päivästä muiden koirien kanssa ennen hänen kohtaamistaan Carlin ja Rasmuksen kanssa. ORAVA! 

UP:in käsikirjoitusta alettiin laatia jo vuonna 2004 Pete Docterin toimesta, ja alunperin tarina lentävästä talosta oli hyvin erilainen. Ensimmäisessä versiossa talo olikin lentävä linna, jossa asuvat kaksi prinssiveljestä taistelivat isänsä kuningaskunnan perimisestä keskenään. Veljekset olisivat pudonneet maahan, jossa heille oppitunteja yhteisymmärryksestä olisi antanut pitkä lintu. Seuraavassa tarinaversiossa Carl olisi laskeutunut talollaan pilven päälle, joka olisikin ollut naamioitu neuvostoliittolainen sota-alus. Jossain vaiheessa tarinaa Kevin myös muni munia, joiden syöminen nuorensi syöjäänsä nuoruudenlähteen kaltaisesti. Elokuvan päähenkilöksi Docter halusi ikääntyneen ihmisen, koska ikääntyneillä on niin paljon elämänkokemusta takanaan, ja elokuvaan saisi huumoria hahmon iän myötä. Docterin mukaan ikääntyneet voivat esimerkiksi sanoa mitä tahansa, eikä heidän sanoistaan loukkaannuta, toisin kuin nuorempien. UP kuvastaa Docterin mukaan hänen ystävyyttään ja kunnioitustaan Disneyn animaattoreiden Frank Thomasin, Ollie Johnstonin ja taiteilija Joe Grantin kanssa, ja siksipä UP onkin omistettu heille. 


UP:in animaatio on onnistunut todella mainiosti. Paratiisiputouksen maisemat houkuttelevat trooppisuudellaan matkustamaan paikan päälle, ja kaikista luonnonilmiöistä pilviä, sumua ja kalliomuodostelmia myöten on saatu oikean näköisiä. Pixarin studion väki teki kolmipäiväisen inspiraatiomatkan Venezuelaan, jossa he matkustivat Angelin putouksille, tepui-vuorille ja Monte Romairalle. Kyseiset kohteet ovat selkeästi löytäneet tiensä elokuvan Paratiisiputoukselle. Kevinin ulkomuotoa varten animaattorit tutkivat töyhtöloistofasaaneja, ja koirien käyttäytymistä ja liikkeitä varten konsultoitiin koirakouluttaja Ian Dunbaria. Carlia ja Muntzia varten animaattorit taasen tutkivat yhdysvaltalaisia Seniori-olympialaisia (urheilukisat, jotka on tarkoitettu yli 50-vuotiaille) sekä omia isovanhempiaan tai vanhempiaan. Carlin ikää korostamaan hahmolle annettiin kuulolaite, kävelykeppi, ryppyjä ja tekohampaat (mutta ei maksaläiskiä tai karvakorvia), ja hänen liikkeitä rajoitettiin vanhuuden tunnun lisäämiseksi. Carlista ja Rasmuksesta suunniteltiin muotojensa puolesta toistensa vastakohdat, sillä Carl on neliömäinen ja Rasmus pyöreä pallo. Neliömäisyydellä Carlille haettiin yhtenäisyyttä hänen talonsa kanssa. Carlin talon lentoon lähteminen vaatisi muuten oikeasti 23 miljoonaa ilmapalloa kannattelemaan taloa, mutta elokuvassa nähdään enimmillään 20 622 ilmapalloa talossa kiinni. 

Musiikin UP:iin on säveltänyt Michael Giacchino, joka jo aiemmin on säveltänyt musiikit Pixarin elokuviin Ihmeperhe ja Rottatouille. UP voitti parhaan musiikin Oscar-pystin, mutta minuun musiikki ei tee suurta säväytystä. Toki elokuvaa katsoessa musiikki on kaunista ja se vie hyvin elokuvan tunnelmaan, mutta näin jälkikäteen elokuvan nähtyäni en pysty muistelemaan yhtäkään musiikkiteemaa mieleeni. Oikein loistava musiikki jäisi soimaan päähän varsinkin elokuvan useamman kerran nähtyä, mutta tällä hetkellä päässäni soi vain Rottatouillen sävelet. Paras kappale UP:ista on kuitenkin sen alkupuolella kuultava Married Life, ja kohtaus on samalla elokuvasta se ihanin, kaunein, raadollisin ja itkettävin. Married Life –kappaleen aikana käydään läpi Carlin ja Ellien elämäntarina heidän naimisiinmenostaan aina Ellien kuolemaan asti. Rakastunutta paria on ihana seurata, erityisesti heidän kaikkia pieniä eleitään, joilla he osoittavat rakastavansa toisiaan. Ihanien asioiden lisäksi kappaleen aikana tapahtuu kauhean surullisia asioita, kun lääkäri toteaa, ettei pari tule koskaan saamaan lasta, ja kun Ellie sairastuu lopullisesti. En voi katsoa kohtausta itkemättä. Näin vahva tunnesikermä elokuvan alussa saa katsojan samaistumaan Carliin todella voimakkaasti, ja koko loppuelokuvan ajan miehen räyhäämisistä huolimatta hahmon puolella pysyy täysin. 

 
Elokuvan päähenkilö on Carl, ja kyseessä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun animaatioelokuvan päähenkilönä on ikääntynyt ihminen. Saamme tietää Carlin elämäntarinan heti elokuvan alussa: hän on lapsesta asti ollut kiinnostunut tutkimusmatkailusta ja seikkailuista, hän on myynyt työkseen ilmapalloja eläintarhassa ja hän on ollut todella rakastunut vaimoonsa Ellieen. Ellien kuoleman jälkeen Carlista on tullut yksinäinen ja äreä vanha mies, joka nauttii rutiineista ja kotona olemisesta. Carl on todella kiintynyt taloonsa, ja talo itse asiassa symbolisoi selvästi miehen suhdetta Ellieen: pari tapaa ensimmäistä kertaa talossa, he asuvat siellä koko elämänsä ajan ja Ellien kuoltua Carl puhuu talolle kuin Ellielle. Talosta ja näin ollen Elliestä on vaikea päästää irti, ja siksi Carl kapinoi voimakkaasi pilvenpiirtäjien rakennushankkeita vastaan. Carl elää menneessä ja muistoissaan, ja hän kokee suurta syyllisyyttä siitä, ettei hän koskaan vienyt Ellietä Paratiisiputoukselle, vaikka hänelle näin lupasi. Ellie ei koskaan saanut suurta seikkailuaan – vai saiko? Seikkaileminen ei nimittäin aina tarkoita sitä, että on matkustettava pitkin kaukomaita ja koettava mahdollisimman paljon uusia juttuja: pelkkä elämä jo sinällään on suuri seikkailu, ja jokainen ihminen johon elämän aikana tutustuu on oma seikkailunsa. Ilman muita ihmisiä elämä on varmaan loppujen lopuksi aika väritöntä ja hajutonta, aivan niinkuin Carlin elämä Ellien kuoltua. Carlin tutustuttua partiolaispoika Rasmukseen miehen elämään tulee vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vaikka toki lentävällä talolla on oma osuutensa tässä. Rasmus ja Carl ovat aivan toistensa vastakohdat: Carl on vanha – Rasmus on nuori, Carl on äreä ja kiukkuinen – Rasmus on iloinen, Carl on vähäpuheinen – Rasmus puhuu koko ajan, Carl tuoksuu luumulta – Rasmus tuoksuu suklaata ja Carl on introvertti – Rasmus on ekstrovertti. Rasmus käy partiota, ja hän tietää luonnosta kaiken ja omistaa kaikki uusimmat retkeilyvälineet. Matkan aikana selviää, ettei Rasmus kuitenkaan ole koskaan ollut käytännössä luonnossa, ja hän tietää selviytymistaidot vain teoriassa. Esimerkiksi teltan kokoaminen osoittautuu ylitsepääsemättömäksi tehtäväksi. Rasmuksen vanhemmat ovat eronneet, ja poika on etääntynyt isästään isän uuden naisystävän takia. Rasmus kaipaa isää elämäänsä, ja tuntee olonsa yksinäiseksi ilman tätä. Rasmuksella ja Carlilla on siis erilaisuuksistaan huolimatta jotain samanlaista: molemmat ovat yksinäisiä, koska heidän elämiensä tärkeä ihminen on heidät hylännyt tavalla tai toisella. Katsoja voi vain toivoa, että elokuvan lopussa eri-ikäiset miehet löytävät yhteisen sävelen. 

Carl ja Rasmus ovat molemmat todella sympaattisia hahmoja, mutta UP:in paras hahmo on mielestäni Dogi, puhuva kultainennoutaja! Dogista on tehty niin täydellinen koira! On mahtavaa, kuinka koiran ajatukset tuodaan ilmoille kaulapannan avulla, ja on ihana kuulla Dogin ajatuksenjuoksua ja hänen täydellistä luottamustaan ihmisiin. Dogin suuhun on laitettu aivan ihania vuorosanoja, ja ORAVA! Mielelläni adoptoisin itselleni samanlaisen koiran kuin Dogi. Toinen muistettava koira elokuvassa on Alfa-dobermanni, jonka puheääni aiheuttaa monet naurut varsinkin elokuvan ensimmäisellä katselukerralla. Tirppa-Kevin on suuressa roolissa elokuvassa, mutta linnulle ei luoda mitään kauhean muistettavaa persoonallisuutta. Hän on vain poikasiaan suojeleva lintuemo, josta kaikki muut hahmot elokuvassa ovat tavalla tai toisella kiinnostuneet. (Loppuosa kappaleesta saattaa sisältää juonipaljastuksen!) UP:in pahiksena nähdään Carlin lapsuuden idoli, tutkimusmatkailija Charles Muntz. Muntz on muuttunut Paratiisiputouksen yksinäisyydessä asuessaan varsinaiseksi mielipuoleksi, joka haluaa päästä päämääräänsä hinnalla millä hyvänsä. Charles ja Carl ovat luonteeltaan hyvin samanlaisia, ja ehkä Carlistakin olisi tullut samanlainen hullu kuin Muntzista, jos hän olisi jatkanut eloaan yksinäisyydessä. Charles Muntzin nimi on muuten viittaus Charles Mintziin, joka vuonna 1928 varasti Walt Disneyltä oikeudet Oswald-jänikseen. 

Nähdäänkö UP-elokuvassa Pixarin perinteisiä ”easter eggejä” ja viittauksia muihin elokuviin? No tietenkin! A113, eli viittaus animaattoreiksi opiskelleiden erääseen luokkahuoneeseen, on sen oikeussalin numero, jonka edessä Carl odottaa oikeudenkäyntiään. Pixarin tähtipallo on yhden Rasmuksen partiomerkin kuvio, mutta tähtipallo nähdään myös tytön huoneessa, jonka ohitse Carl lentää talollaan. Tytön huoneessa nähdään pallon lisäksi Tuhti-nalle tulevasta Pixarin elokuvasta Toy Story 3. Carlin lentäessä talollaan kaupungissa voi nähdä alhaalla parkkipaikalle pysäköidyn Pizza Planeetan auton. Elokuvan alussa taas nähdään, kuinka Carl ja Ellie menevät eväsretkelle aina saman mäellä olevan puun alle. Puu on sama, jonka alla muurahaiset asuvat elokuvassa Ötökän elämää. Elokuvan loppuosassa nähdään lisäksi viittaus Star Warssiin. Lopussa koirat hyökkäilevät lentokoneillaan ...ORAVA!... Rasmuksen kimppuun, ja he kutsuvat toisiaan koodinimillä ”Harmaa Yksi”, ”Harmaa Kaksi” jne. Star Wars, Episode IV: Uusi Toivo –elokuvassa kapinallislentäjät kutsuvat toisiaan koodinimillä ”Red Leader”, ”Red One”, ”Red Two” jne. (myös ”Rogue One”, ”Rogue Two”.) Koirien lentokoneet lentävät lisäksi hyvin samantapaisessa muodostelmassa kuin Uuden Toivon TIE-hävittäjät. On muuten hauskaa, että koirien koodinimissä on juuri väri harmaa. Koirienhan ei uskota näkevän muita värejä ollenkaan, vain mustaa, harmaata ja valkoista. UP:in lopussa värivitsiin palataan taas, kun Dogi bongaa harmaita autoja Carlin ja Rasmuksen bongaillessa värillisiä kulkuneuvoja. 

UP on mielestäni aivan loistava elokuva! Elokuva on syvällinen mutta samalla myös todella hauska. Itse asiassa UP:in juoni on aivan päätön, kun sitä alkaa ajatella tarkemmin: elokuvassa talo lentää ilmapallojen varassa, koirat puhuvat / tekevät ruokaa / ohjaavat lentokoneita ja eeppisin taistelu nähdään kävelykeppien ja tekohampaiden avulla. Elokuvaa katsoessa ei todellakaan tule tylsää, vaan juoni pitää katsojan tiukasti otteessaan loppuun asti. Talon lentomatkaa voisi seurata vielä pidempään, Carl pääsee loppujen lopuksi harmittavan nopeasti Paratiisiputoukselle. UP kuuluu minun listallani ehdottomasti Pixarin elokuvien parhaimmistoon! 

”Me vasta tavattiin ja mä rakastan sua!”
- Dogi