3.2.2013

Pennitön ja suruton - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)




Pennitön ja suruton -elokuva alkaa siitä, kun Samu Sirkka soutelee puun lehden päällä ja laulelee samalla laulua. Lammikon toiseen päähän päästyään Samu hyppii talon sisälle, jossa harmittelee maailman kurjuutta, ja kehottaa kaikkia olemaan iloisella mielellä. Samu haluaa sitten kuulla jonkin iloisen sadun, ja hän laittaa soittimeen pyörimään vinyylilevyn nimeltä Bongo – musiikkisatu. 


Bongo-karhu on sirkuksen tähti. Hän liikkuu yksipyöräisellä trapetsia pitkin ja ilahduttaa ihmisiä. Bongo ei ole kuitenkaan iloinen, sillä hän on vangittu. Karhu kokee kutsun vapauteen, ja kuin ihmeen kaupalla hän pääsee pakenemaan sirkusjunasta metsään. Bongolla on metsässä aivan ihanaa, kaikki tuoksuu mahtavalta ja saa olla vapaa. Yön tullen karhun mieli kuitenkin muuttuu. Hän ei meinaa saada millään unta, koska ötökät meluavat liikaa, on kylmä, sataa ja ukkostaa. Aamulla Bongo on masentunut ja hän haluaa kotiin. 


Sitten Bongo näkee metsässä kauneimman ilmestyksen, mitä voi maan päällä nähdä! Tyttökarhu Lulubellehan se siellä vilkuttelee! Karhut ihastuvat toisiinsa täyttä päätä ja leijuvat pilvissä. Kaikki muuttuu, kun Lulubelle yllättäen lyö Bongoa! Bongo on aivan ihmeissään, ja hänen sydämensä särkyy. Puiden välissä nuoria karhuja on seurannut iso ja ilkeä Möykkyleuka-karhu, joka on myös ihastunut Lulubelleen. Tyttökarhu lyö aivan vahingossa Möykkyleukaakin (minnepäs muualle kuin leukaan), ja iso karhu vie kauhistuneen Lulubellen mukanaan pois. 

Bongo on masentunut. Yllättäen hän näkee korkealta vuorelta, kuinka karhut laulelevat alhaalla metsäaukiolla. Laulun sanoista hän tajuaa, että karhut näyttävät ihastumisensa lyömällä ihastuksensa kohdetta! Niin Bongo tajuaa, että Lulubelle löi häntä vain, koska oli rakastunut tähän! Niinpä karhu lähtee kiireen vilkkaa metsäaukiolle, jossa haastaa ilkeän Möykkyleuan. Alkaa hurja kaksintaistelu, jossa toisistaan mittaa ottavat raaka voima ja nokkeluus. Taistelun lopussa molemmat karhut huuhtoutuvat vesiputouksesta alas! Lulubelle on murheen murtama, hänen rakas Bongonsa on nyt kuollut. … Vaan kuinka ollakaan, Bongo kiipeääkin ylös, hän on selvinnyt! Ja sitten Lulubelle ja Bongo läimäyttävät toisiaan hellästi poskelle, ja elävät loppuelämänsä onnellisesti metsässä. 



Palaamme taas Samu Sirkan seuraan, joka on onnesta soikeana tarinan onnellisesta lopusta. Samu huomaa pöydällä juhlakutsun, joten hän päättää lähteä kuokkimaan kadun toisella puolella oleviin juhliin. Siellä keskenään juhlivat oikeat ihmiset, aikuinen mies Edgar, tyttölapsi Luana ja kaksi pelottavaa marionettinukkea Charlie ja Mortimer. Edgar alkaa kertoa tarinaa, jota muut kuuntelevat ja kommentoivat vähän väliä. 

Kauan sitten oli kaunis maa nimeltä Onnela. Onnelan linnassa asui kultainen laulava harppu, josta kaikki iloitsivat. Eräänä päivänä taivas tummeni, ja kultainen harppu oli poissa! Tämän jälkeen Onnela muuttui surulliseksi, köyhäksi ja kuivaksi maaksi. Tuossa maassa asuu kolme köyhää talonpoikaa: Mikki, Aku ja Hessu. Talonpoikien ruoka on vähissä, ja he joutuvat elämään todella ohuilla leivän siivuilla. Sitten Mikki päättää lähteä myymään heidän omistamansa lehmän, ainoan asian, mitä heillä on talon lisäksi jäljellä. Mikki palaa kotiin kolmen pavun kanssa, joita hän väittää taikapavuiksi. Aku hurjistuu tästä ilmiselvästä huijauksesta, ja viskaa pavut lattialautojen rakoihin. Yöllä pavut ryhtyvät kuitenkin kasvamaan…


Kun Aku, Mikki ja Hessu heräävät aamulla, he huomaavat olevansa pilvissä jättimäisen pavun päällä. Kaverukset päättävät kiivetä papua ylöspäin ja katsoa, olisiko siellä jotain. Talonpojat eivät joudu pettymään, sillä pilvien päällä on jättimäinen linna! Erinäisten sattumusten kautta talonpojat pääsevät linnan sisälle, jossa pöytä on täynnä mitä ihanimpia ruokia! He alkavat syödä, kunnes kuulevat naisen äänen. Ääni kuuluu lukitusta lippaasta, ja avaimen reiästä kurkkaamalla kaverukset näkevät, että siellä on kultainen harppu! He päättävät vapauttaa harpun, jotta Onnela tulisi taas onnelliseksi. 

Silloin maa alkaa järistä. Jättiläinen on palannut kotiin! Talonpojat piiloutuvat äkkiä kuka minnekin. Jättiläinen löytää Akun ja Hessun, ja lukitsee heidät lippaaseen. Mikki on kuitenkin vapaana, ja nyt hänen täytyy vapauttaa myös ystävänsä harpun ohella. Harppu alkaa laulaa kaunista laulua, jotta jättiläinen simahtaisi uneen. Suunnitelma sujuu hyvin: jättiläinen nukahtaa, Mikki vapauttaa Akun ja Hessun ja yhdessä he alkavat kantaa harppua ulos ovesta. Juuri silloin jättiläinen herää!!! Alkaa hurja pako pavunvartta alas. Talonpojat hakkaavat pavun katki juuri ajoissa, ja jättiläinen tippuu alas omaan turmioonsa. Onnelan laaksosta tulee taas onnellinen ja menestyksekäs paikka. 



Kun satu on loppunut, Luana-tyttö pohtii, onko jättiläisiä olemassa. Sadun kertoja Edgar kertoo, että ei ole. Silloin talo alkaa täristä, ja talon katto lähtee irti. Ylhäältä alas kurkistaa sadusta tuttu jättiläinen, joka kysyy, onko Mikki täällä. Edgar pyörtyy kauhusta. Koska Mikki ei ole heidän luonaan, alkaa jättiläinen etsiä sitä ympäröivästä kaupungista yön saapuessa. Loppu. 




Pennitön ja suruton -elokuva valmistui vuonna 1947. Elokuvan sisältämiä kahta tarinaa valmisteltiin aluksi erillään, ja niistä oli tarkoitus tehdä omat, erilliset täyspitkät elokuvat. Sodan takia Walt Disney päätti kuitenkin yhdistää tarinat. Tämä oli muuten viimeinen elokuva, jossa Walt toimi itse Mikki Hiiren äänenä (alkuperäisversiossa). Tarinoiden yhdistävänä tekijänä toimii Samu Sirkka, joka on mielestäni kyllä hyvin iso aasin silta pätkien välillä. Ennen Bongo-animaatiota Samu saarnaa jotain onnellisuuden tärkeydestä, mikä menee liian moraalimaiseksi opetukseksi. Animaatioiden välillä taasen on pätkä, jossa esiintyy oikeita ihmisiä. Minusta ne olisi voinut jättää aivan hyvin pois, Samu olisi voinut juontaa pavunvarsi-tarinankin itse. Näistä ihmisistä tulee sellainen tunne, että he olivat varmasti elokuvan julkaisemisen aikaan kuuluisia henkilöitä Yhdysvalloissa, mutta nykypäivän suomalainen on aivan ihmeissään – kuka, mitä, täh? 

Bongo-karhun tarina perustuu Sinclair Lewiksen kirjoittamaan kirjaan. Alun perin Disneyn studion tarkoituksena oli, että Bongo olisi kotoisin samasta sirkuksesta kuin Dumbo. Tarkoituksena oli myös, että Bongossa esiintyisi tuttuja hahmoja Dumbosta. Idea hylättiin kuitenkin alkutekijöihinsä. Samoin tarinasta pudotettiin pois Bongon simpanssiystävä ja kaksi huonosti käyttäytyvää karhua. Bongon piirrosasukin oli alun perin realistinen, mutta muuttui disneymäiseksi, kun pätkä päätettiin yhdistää pavunvarren kanssa. 

Mikki ja pavunvarsi -animaatio perustuu englantilaiseen kansansatuun, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Ensimmäinen sadun painettu versio (joka on säilynyt) on vuodelta 1807, mutta jotkut uskovat tarinan saapuneen Englantiin viikinkien mukana. Animaatiosta poistettiin joitain kohtauksia, kun se yhdistettiin yhdeksi elokuvaksi Bongon kanssa. Lopullisessa animaatiossa ei kerrota, mistä Mikki sai taikapavut. Eräässä versiossa hän sai taikapavut kuningatar-Minniltä, toisessa versiossa hän sai ne Pinocchiosta tutuilta huijareilta Kettu Revolta ja Kimi Keppostinilta. 

Elokuvan tarinoiden juonet ovat mielenkiintoisia ja niihin jaksaa keskittyä. On kenties hyvä, ettei tarinoista tehty kahta täyspitkää animaatioelokuvaa, sillä silloin niistä olisi saattanut tulla pitkäveteisiä. Hahmot tarinoissa ovat hyviä ja osaksi samaistuttavia. Bongo kaipaa vapauteen, ja kukapa meistä ei olisi joskus kaivannut vapauteen asumaan yksinään ilman vanhempia. Bongo kuitenkin huomaa vapauden olevan haastava juttu, ja saman asian huomaa varmasti moni opiskelija, jonka pitää yhtäkkiä osata maksaa laskut ja ostaa ruokaa ja vessapaperia ilman vanhempien holhoavaa kättä. Bongo-tarinan pahis, karhu Möykkyleuka, on ihan paras kulkiessaan metsässä puita kaadellen! Mikki ja pavunvarsi -tarinan hahmot ovat tuttua Disney-kamaa. Akun, Mikin ja Hessun motiiveja ei tarvitse selitellä, sillä kaikki tuntevat heidän käyttäytymissääntönsä ja temperamenttinsa jo entuudestaan. On hauska nähdä nämä hahmot hulluttelemassa samassa elokuvassa. Varsinkin Akun äkkipikaisuus on hauskaa katseltavaa! 

Elokuvan laulut ovat hyvin sävellettyjä, mutta niiden sanoituksia olisi voinut miettiä vähän paremmin. Toisaalta joidenkin laulujen sanat ovat aika hassunkurisia. Elokuvan aloittaa Samu Sirkan laulama laulu Kulkurin tie on avoin. Tämä laulu muuten oli tarkoitus esittää Pinocchiossa, mutta se jätettiin siitä pois. Seuraava laulu on nimeltään Maalaiselämää. Se lauletaan, kun Bongo on karannut sirkuksesta luonnon keskelle ja kaikki on vielä ihanaa. Seuraavan laulun, Oi, miten ihanaa, aikana Bongo seikkailee vaaleanpunaisissa pilvissä Lulubellen kanssa. Sitten lauletaan laulu Läimäyttämällä, joka kertoo eri eläinten kiintymyksenosoitus tavoista. Viides laulu on My, what a happy day, jonka kultainen harppu laulaa Onnelassa kaiken ollessa vielä onnellista. Seuraavan laulun laulaa jättiläinen. Laulun Fii faa foo fum sanat ovat samalla taikasanoja, joilla jätti osaa taikoa itsensä millaiseksi hyvänsä. Sitten on taas harpun vuoro laulaa laulu Haavemaailmassain, jolla hän saa jättiläisen nukahtamaan. Ja viimeiseksi lauletaan laulu Fun and Fancy Free (elokuvan englanninkielinen nimi), kun jättiläinen tallustaa horisonttia kohti. 

Pennitön ja suruton on ihan hyvä elokuva, josta jää hyvä mieli sen katsottuaan. Lyhyet tarinat loppuvat onnellisesti, ja tämä olotila jää itsellekin vallitsevaksi tilaksi. Onhan elokuvassa huonojakin puolia, esimerkiksi tarinoiden taustalla oleva kertoja ärsyttää minua kauheasti. Kyllä ne tarinat olisi vallan hyvin ymmärtänyt ilman häntäkin! Ja jos piirrosten tasoa vertaa joihinkin muihin Disneyn klassikoihin, on se välillä hyvinkin kökköä. Mutta kyllä minä suosittelisin tätä elokuvaa paljon mieluummin katsottavaksi kuin vaikkapa Kolmea caballeroa
 
”Mutta ovatko he menettäneet uskonsa ja toivonsa? Kyllä.”
- Kertoja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti